Ilmari:
Lejren keskiaikakylä oli kokemus. Muinaisenmallisia taloja, pitkäsarvisia otsatukkalehmiä joille hanhet uhittelivat, rastalampaita jotka olivat syödä Hipiltä laukun ja tietenkin villisikoja. Jotkut käyvät kesän ajan elämässä kivikautista (tai vähän uudempaa) elämää ajan varustein. Niitä siten turisti katsoo. Pidettiin pieni tauko, syötiin evästä rautakautisen majan edustalla, lapsilaumat pysähtyivät tuijottamaan. Meitä sitten turisti katsoi. Että siinä nyt hipit istuu, ne on täällä koko kesän. Tuolla teltassa on batiikkivärjäystä, joogalentämistä tuon puun katveessa ja rumpuryhmä sitten iltanuotiolla. Noita heiniä ei mielellään lehmille. Teki mieli ojentaa, hipitär ojensi lisää salaattia.
Näissä maisemissa olisi voinut ajella vaikka kuinka kauan!
Pysähdy nyt tuohon ottamaan kuvaa, kun piennarta on kolme senttiä.
Tuulilasi olisi ehkä pitänyt pestä...
Sagnlandet Lejre.
Siitä uhrailemaan.
Turistit veneilevät koverretulla tukilla.
Perinnetalot siintävät.
Muinaisen haudan kopio. Ei mikään helppo homma.
Lampaat rinnastuvat tukkiin.
Pajahommia. Ahjo.
Sellainen hobittimaja.
Eipä ollut turhan korkeat seinät näissä.
Lyhyt hippikin joutuu kumartumaan.
Ei niin kovin hyväkuntoinen olkikatto läheltä.
Talo sisältä. Vasemmalla sänky, portin takana eläinosasto.
Savupiippu.
Tähän jauhoon ei tarvitse lisätä mineraaleja.
Lehmilöt ja vuohilot tuonne talveksi. Hajussa kasvaa ku olla jaksaa.
Ihan oikea seimi, eikä yhtään hehkulampulla valaistavaa muovijeesusta.
Metsässä on tunnelma.
Uhrilehto.
Omat uhrit mukaan!
Turisti rentoutuu siimeksessä.
EIKÖ TÄN VOISI POISTAA? Ei.
Yhdestä puusta tehty vene eli haapio. Äyskäriä ei oltu vielä keksitty.
Liekö tuo melakaan kovin tehokas?
Kivikautinen nahkateltta.
Sama sisältä. Yllättävän mukavalta vaikuttaa.
Käys reiska nylkemässä yks hirvi että päästään sisälle...