Kotona Pörliinissä.

Neljä päivää suuressa kaupungissa, joulukuussa 2016

takaisin

Torstai, osa 6/6.

Tässä osassa lennetään kotiin.

No näitä bat-luolia nyt riittää tässä bat-kaupungissa.

Tuo talo. Ei voi muuta sanoo ku hattuu nostaa.

Alex ja das Partyhaus vom Nikolaus. Nuoriso alkaa olla melko tumuissa jo.

...ja neidille lonkero.

Lentokenttäbussin ikkunasta on aina pakko kuvata, vaikka ei siitä ikinä mitään tule.

Tegelillä taas. Ehkä jo ensi kerralla pääsee uudelle kentälle - sama toivomus jo monetta vuotta.

Työ, jolla on tarkoitus: elävä liikennekeila.

Konettamme lastataan.

Joko mennään?

No ei vielä, ilmatila oli äsken täysi.

Ja lähtee.

Miten tuo äskeinen tärähti, kun tämä, kesken nousukiidon otettu, on näin terävä? Kohisee toki kivasti.

Funkturm Berlin ja Siemensstadtin kellotorni.

Tarkemmin katsottuna siirtolapuutarha onkin rivi isoja kerrostaloja. Mittakaavavirhe.

Linkkimaston perusteella löytäisin kyllä paikan. Olkoon.

Tämän kyllä tunnistaa: Spandau.

Siellä sitä joulua markkinoidaan.

Korkealta näkee kauas - samalla suuntavaisto häviää.

Ei mitään käsitystä missä ollaan.

Tuon on pakko olla Oranienburg. Ehkä.

Paksua alapilveä.

Vantaa.

Ilmajarrut.

Onpa talvinen sää, täälläkin.

Tervetuloa kotiin.

Ei kiitos, olen ohikulkumatkalla.
Ai enkö? Damn.

Terveiset Berliinistä.

Kuusenkoriste oli saatava.

Kuuseen siitä.

Lasipallo suoraa buduaarista (ransk. boudoir.)

Sahrami-giniä, lääkkeeksi. Nöihin kuviin.

takaisin

edellinen