Maaseutua pitkin pohjoiseen päin. Maa on aivan tasainen, kanavan ylittävältä sillalta näkee kauas. Puurivejä, peltoja, loputtomasti lehmiä, moottoritien penkkaa parturoivia lammaslaumoja, isoja hanhiparvia. Varokaa lintuja -liikennemerkki on ihan tarpeen, mutta miten niitä pitäisi varoa? Peltojen vihreä on todella kirkas ja hehkuva, smaragdimainen - kasvun vimman voi nähdä. Lehmä jäytää sitä tyytyväisenä omalla saarellaan: kanavat ovat kätevä tapa pitää elukat omilla puolillaan, sähköpaimenta ei tarvita. Kuvia parhaista paikoista ei tietenkään ole, koska pysähtyä ei voi eikä liikkuvasta autosta oikein onnistu. Etenkään kuskilta. No, onhan teillä, rakas lukija, mielikuvitus.
Lisää jänniä paikkoja; 30 kilometriä pitkä pengertie keskellä merta, ranta hädin tuskin näkyy. Avomeri on pari metriä korkeammalla kuin sisempi allas ja hieman erivärinen. Puolivälissä pysähdyspaikka, kehno sämpylä 6e. Mielummin ilman. Meri on vihreä, rannan ruohot melkein sinisiä, taivas korkealla ja iso kuin laajakangaselokuvassa. Purjelaiva horisontissa, lokit ja kakarat huutavat kilpaa.
Balance level: easy. Takapenkiltä voi olla kivat näkymät.
Viisi kaistaa suuntaansa ja paikallisjuna siihen kylkeen Amsterdamin lähistöllä. Suomessako muka ruuhkia?
Tulkaa mukaan, nyt mennään uskomattomaan paikkaan.
Pysähdys yhtä liittymää liian aikaisin.
Tuolla kaukana se on. Kylläpä ilma väreilee.
Aavan meren tuolla puolen - itse asiassa on maa. Ja tämä on merestä rajattu allas, joka oli tarkoitus kuivata.
Matkaan, Hopea.
Silta keskellä vesiä. Vasemmalla Pohjanmeri, oikealla patoallas.
Pakopiste näkyy.
Sama toiseen suuntaan.
Tuntemattoman uslterimiehen patsas.
Ei tämä aava meri sitten kovin aava ollutkaan, kun on klasit ja kakkulat.
Näkötorni, jonka kellarissa hävyttömän kallis ravintola.
Kangastuksia.
Äskeiset hyvin pienellä horisontissa.
Turisti ei yhtään kunnioita viimeisen kiven asettajan patsasta - jäljistä päätellen ei moni muukaan.
Ulsterimies tuijottaa pyörätielle, jolla tuuli ei lopu.
Kaukana olevat kohteet sinertävät - mutta eikö tuo ole jo liioittelua?
Näkötorni on tietenkin suljettu. Ja tukka hyvin.
Olemme siis kohdassa Monument. Zürich on yllättävän lähellä, Urk ei niinkään.
Tunnista purjealustyyppi, voita palkinto.
Äskeinen tahrana horisontissa, vasemmalla. Ihana kamera.
Potkupallomania alkaa saada häiritseviä piirteitä.
Jotenkin tulee Lynch -tyyppiset vibat tästä, eikö?
Keltaista vilkuttava liikennevalo keinumaan tuohon ylle niin se on siinä.
Laajakangastaivas.
Väistämisvelvollisuus on voimassa, vaikkei ketään näy.
Hollannin maaseutu - latteampaa kuin Pohjanmaa.
Tähän saa tottua.
Sneaking into Groningen.
Hollanti: loputonta peltoa ja lehmiä.
Hollanti: isoja taivaita ja tasamaata.
Hollanti: haikara piilossa.