The hills are alive with the sound of no.

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2016

takaisin

Attersee

Kiireisen joutsenen keula-aalto.

Päivää. Voisinko mitenkään saada pullaa?

Kokeneemmat jäivät vastarannalle.

Eikö ole pullaa? No, omat eväät sitten.

Uljaita lintuja, joo-o.

Vesi on niin kirkasta, että voi nähdä joutsenen syövän.

Käärmemäinen olemus.

No nyt se meni solmuun.

Säätila saapui tännekin.

Kaarevia muotoja.

Melkoisen turkoosia vettä.

Weyregg on melko tylsä - mutta nuo vuoret. Ah.

Pilvivyö.

Paksua alapilveä. Erittäin alapilveä.

Mielikuvituksellisesti nimetty Attersee am Attersee.

Lähempää katsoen tuota voisi luulla sumuksi.

Ei hippi ole tottunut tällaisiin näkymiin.

Menee mittari punaiselle.

Ah.

Väri vaihtui taas hetkessä.

Kiintoisa ilmiö Atterseellä: sopivasta suunnasta puhaltava lämmin tuuli käy ison ruusutarhan läpi - ja koko järvi peittyy kukkaistuoksuun.

Tänään ei ole sellainen päivä.

Puiden rungot ja veneiden mastot.

Hippi kuvaa - ja miksei kuvaisi.

Hammastahnavettä.

Jostain syystä uimareita ei juuri ole.

Syksyinen hauki.

Viikon hämmentävimmän kuvasarjan palkinto jaetaan nyt.

"On tämä saatana. Äsken uin tuolla ja nyt täällä."

Lasi ei anna periksi.

Hilfe! Ich bin ein fisch!

Syntyjä syviä.

Majapaikassa erikoisporot jatkavat tuijottamista.

Avara luonto.

Ohuet alapilvet ehtivät tännekin.

Ihan kuin oltaisiin korkeammallakin.

Sellainen idylli.

Iltaa, herra hevonen. Vai oletteko ehkä neiti?

Ei lisättävää.

Kuin seisoisi maalauksessa.

Sanat uhkaavat loppua.

Kotoisa valo. Jatketaan tästä myöhemmin.

takaisin

edellinen - seuraava