The hills are alive with the sound of no.

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2016

takaisin

Schweinfurt: vanhaa keskustaa

Oikeustalo.

Jännää, eikö?

Taidehalli entisessä uimahallissa.

Merihevonen. Alas sieltä nyt.

Värinmäärittely.

Banaanikin on taidetta.

Terveiset 80-luvulta - tai, no, ollaan kuitenkin Saksassa. Eli ei ehkä ihan niin kaukaa.

Puut eivät taida olla taidetta.

Ihanaa seutua.

Vastakappaleet.

Linnoituksen jäänteitä - oli sitä enemmänkin, mutta piti rakentaa nuo talot. Meidän hotelli on tuo kellertävä.

Ei tästä enää muuriksi ole, melkein jaksaa hypätä yli.

Roskis ei oikein sulaudu maisemaan.

Tallinna tulee mieleen.

Värinmäärittely, taas.

Pikku Luna.

Tuo vihreä talo - ja palmut. Pakko olla Saksasta.

Vanha asevarasto, seinät täynnä tykinkuulia.

Eipä noista suurta haittaa näy olleen.

Ei siis hai?

Taas tuo vihreän sävy.

Seinähän on viimeisen päälle tukevan oloinen.

Automaattinen sommitelma.

Mitä jäkälät? Nyt röpötetään!

Etkö usko? Ammun isommalla kuulalla!
Ai, sekin jäi seinään. No.

Hanskapäinen käärmelintu tukehtuu omiin kieliinsä.

Ikkunoiden sijoittelu: vaikeaa.

Musiikkia JA taidetta. Vau.

Vaakunaeläin ei voi hyvin.

Penseä kukkaistyttö, vieressä hyvin istuva hattu.

Tuollaisen päähineen minäkin haluan. Ja kengät, joissa on nauhat oudosti sivuilla.

Rossmarkt - eli käytännössä bussiasema.

Kauppakujan vilinää.

Pyhän hengen kirkko, 1400-luvulta mutta rakennettu monta kertaa uudestaan, eri tyyleillä.

Tämä versio valmistui 1902.

Roomalaista ja goottilaista iloisesti
(ja surullisesti) sekaisin.

Torni on kai Venetsiasta lainassa. Vähän paksu ehkä.

Entä mitä täällä tapahtuu?

Jeebusta kastetaan.

En nauti tästä.

Rauhankyyhkyllä ketarat ojossa kuin kuolleella ja siivet kuin eräästä toisesta linnusta.

Vakuuttavaa -

- mutta samalla sekavaa.

Tästä kulmasta nähtynä kello on huvittavan alhaalla.

Tästä taas ei niinkään.

Miten päin ne värit nyt taas tulikaan?

takaisin

edellinen - seuraava