The hills are alive with the sound of no.

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2016

takaisin

Schwerin: linnan muotopuutarha ja puisto

Suurherttua Friedrich Franz II pönöttää.

Melko isoja nuo jalustan jannut.

Haloilmiö taivaalla.

Miehetön ratsumies.

Lehtitunneli. Kyllä kiitos.

Fredi toisesta kulmasta.

Vihreää hämyyn ei kyllästy. Tämä ei ollut poliittinen kannanotto - vaikka olisi kyllä voinut olla.

Miedosti käsitelty näkemys.

Tämä on ehkä lähimpänä totuutta.

Vesiaiheita ja -lintuja. Kyllä täällä on kaikkea.

Linnakaan ei ole kaukana.

Graafisia puunrunkoja.

Tuollaisessa vedessä hyttynen viihtyy.

Ruohonjuuritasolla. Heh heh.

Kohta, josta suorat rivit erottuvat.

Tuolla puulla on vielä hieman kasvettavaa.

Kuva on täsmälleen suorassa. Kuinka rasittavaa.

Aurinko heijastuu kanavasta lehtien alapintaan. Kuvankäsittely ei siis epäonnistunut.

Sulkuportti kurlutti kuin rikkinäinen viemäri. Äkkiä voi mennä tunnelma pilalle, sellaisesta.

Roska taivaalla on kuumailmapallo.
Sorsat katsovat eri suuntiin.

Melko symmetristä.

Ihan vain muutama kalanpoikanen kanavassa.

Töölönlahdella oli joskus tämänoloinen puisto. Kavanaa ei ollut.

Eikä siten ollut kalanpoikasiakaan.

Modernismia ja laventelia.

Aika värikästä. Roskat ilmassa ovat hyönteisiä.

Nosturi viimeistelee sommitelman, kumma kyllä.

Paahtava aurinko ja kaikki nuo kukat - huumaava tuoksu.

Taide on kyllä hyvä.

Portti tuntemattomaan.

Askel sivulle ja lumous haihtuu -
tai ehkä kuitenkin vaan muuttuu.

Laineissa on sama jako kuin aidan tolpissa.

Tätä on selvästi mietitty.

Puhelin otti tuollaisen ihan itse. Taidetta kai sekin.

Kalanpoikaset rundaavat jälleen.

Jos et lukenut pitkää tekstiä pari sivua sitten, tee se nyt. Et pety.

Invaasio käynnissä.


Katso toki video. Valitettavasti ooppera ei kuulu.

Taivas kuin maalauksesta.

Sielä ne tulevat, kuin rintamavyöhyke Norjan yli.

Selän kulma on tarkkaan valittu.

Lähikuvassa vesi.

Aurinkokin laskee. Eiköhän lähdetä.

takaisin

edellinen - seuraava