18. heinäkuuta 2018, Aarhus, Tanska

Kämppä luovutuskuntoon, romut autoon ja muutaman puuttuvan nähtävyyden haltuunotto. Ensin Aalborgstårnet, kukkulan päällä pojottava näkötorni, joka näyttää voimajohtopylvään päälle laskeutuneelta 50-luvun ufolta - kiiltävää metallia ja niitattuja liitoksia. Tripodien aika ja mitä näitä nyt on. Kukkulalta näkyi myös seuraava kohde, en vain tiennyt sitä vielä.

Aalborgin sementtitehtaan kalkkikivilouhos on vähintään jännä paikka; valtava kaivanto on muuttunut tekojärveksi, jonka veden kalkki värjää räikeän turkoosiksi. Itse tehdas on järkälemäisen massiivinen, luulin sitä öljynjalostamoksi pidempää katsottuna. Ihan pieniä eivät ole myöskään jyrsimet, jotka syövät kiveä parhaimmillaan 1500 tonnia tunnissa. Tätä näkyä katselimme hetken verran, tarkoitusta varten rakennetulta lavetilta.

Nähtävyydet nähtynä navigaattori päälle, moottoritielle ja jalka suoraksi - vaan eipä ollut niin helppoa se. Rajoitus on parhaimmillaan 130, mutta useimmat ajavat hiljempaa - ja lujempaa ajavat huomattavasti lujempaa. Ennakointia ei myöskään tunneta; monille tulee yllätyksenä, että rekan huippunopeus on noin 80 - ja sitten jarrutetaan taas. Rasittavaa nykimistä koko matka.

Aarhusissa vein hostellin viimeisen parkkipaikan, niitä on jopa kolme kappaletta. Le köppis ei sijoiltaan liiku pariin hetkeen, olemme nimittäin aivan keskustassa. Huone on pieni, mutta hyvä yhteiskeittiö ja talon ympäri kulkeva kattoterassi pelastavat paljon.

Dokk1, sataman jättömaalle rakennettu palkittu kirjasto on saatu valmiiksi sitten viime käynnin. Alue on muutenkin siistiytynyt, ikuinen rakennustyömaa on ainakin hetkeksi ohi. Katselimme aika pitkään kirjaston alakerran robottiparkkihallin toimintaa ja installaatiota nimeltä Magic Mushrooms - pienoiskaupunkia, joka roikkuu katosta väärinpäin. Hienoja, molemmat.

Kävelimme varsin viehättävä joenrantabulevardia pari korttelia, ravintolat näyttivät ja tuoksuivat hyviltä. Käynnissä on jonkinlainen jazz-festivaali, melkeinpä kaikilla pienillä toreilla soi - ja toreja täällä riittää. Kirkon vieressä leijui varsin hissinen diipadaapa, mutta seuraavalla aukiolla tapettiin pianoa ja murhattiin rumpuja, aidossa freejatsin hengessä. Terassin kaikki asiakkaat eivät olleet silminnähden mielissään - mutta osa kuitenkin oli.

Haimme täydennystä kaupasta, jossa oli rullaportaat pelkille ostoskärryille - ihmiset kiivetkööt. Juomapuolelta on pakko mainita pahvihyllyköllinen erilaisia viinoja, reunassa teksti Let's cocktail. Kamalaa turmioelämää.

Siirryimme joen rantaan nauttimaan kylmää juomaa ja leivoslajitelmaa. Kaikissa leivoksissa oli marsipaania, kuten arvata saattaa, vaan päälle ei näe. Turbokokoinen lokki tuli aivan liian lähelle vaatimaan osaansa, katsoi sitten pahasti kun ei saanut - ja huusi vielä kaveritkin paikalle. Eivät onneksi tulleet. Kristan kofeiinipitoinen limuviina ei maistunut vähääkään alkoholilta, niitä olisi voinut juoda kulauksella vaikka neljä peräkkäin ja olla vasta sittten ongelmissa.

Lomalla on myös lomailtava, tuumin, kun kallistin lasia kattoterassilla auringonlaskun aikaan, lokkien iltahuutoa kuunnellen. Huomenna ei ajeta eikä suoriuduta, kävellään vaan hiljaksiin lähikaduilla ja otetaan ehkä valokuva. Lämpötilakin on paljon inhimillisempi, vain 23 - ja mereltä tuulee puuskittain. Täältä tähän.