Viinivirran vuo

Rhein ja Mosel, Schwarzwald ja pala Ranskaa

takaisin

Luxemburg: yläkaupunki

Olemme nousseet - ja näkymäkin on täällä.

Eikä siinä vielä kaikki.

Pientä tasoeroa, käsitä miten haluat.

Hallintokorttelin ruukunvärjääjät.

Heijastusselfien metsästäjä joutui pettymään.

Pylväspyhimykset:
-Ei näe mitään
-Ei huvita mikään
-Ei tajua mitään
-Mikä noita kolmea vaivaa?

Keskiviiva, paitsi myöhemmin ei

Let's have a ball

Rock, tuo lammasten musiikki (?)

Ohhoh, katutaidetta.

Sellainen kala.

Jo muinaiset kivenkaivertajat.

Maanalainen.

Eiku tonnepäin!

Kielletty ajosuunta peruttu.

Vesiränni matkii kreikkalaista pylvästä.

Täältä pääsee näköjään vaan alaspäin.

Miedosti ghetto sähköliittymä.

Modernismi hyökkää kulman takaa.
Myös: lamppu ja heijastus.

Tähän on tultu, taas.

Autolla saa tosiaan ajaa, sävyttety Fiat näyttää tien.

Kukkia ja kaaria.

Kulttuuri-imperialismi väijyy.

Tyhmiä oltiin kun tuosta kiivettiin - urpojuna sen todistaa.

Paljon parempi näkymä näin ilman turisteja.

Kansallinen motto seinässä:
"Haluamme pysyä sellaisina kuin olemme."

"Uskon kun näen" tuli itselle mieleen, etenkin kun näin heti ensimmäiseksi tämän.

Äskeisen punaisen linnun kohtalo huolestuttaa paikallista villieläintä.

Hienosti maalattu, etenkin alempi kerros.

Ranskankielinen varoitus näyttää paljon lopullisemmalta.

Kuinka nimetä viinibaari.

Leveäkatu eri kielillä.

Humanoideja tanssin pyörteissä ja
rekasta piccolon elkein hyppäävä reiska.

Puhvihihaiset kädet tavoittavat nakkia aallonharjalta.

Kaikilla meillä on ristimme kannettavana. Mulle antovat vaan tällasen pienen.

Kaikki mytologiat yhtä aikaa.

takaisin

edellinen - seuraava