Maanantai, 13. lokakuuta 2025, Kööpenhamina, Tanska

Pohdiskelevan ja hitaan aamun jälkeen poikkesimme paikallisella rannalla, Amagerin saaren virallisella uimapaikalla. Se olikin hienompi kuin oletimme, erillinen saari jota kiersi kaartuva hiekkaranta, sekä meren että suojan puolella. Tuulta tai aaltoja ei juuri nyt ollut, mutta surffikaupasta sai ostaa kahvia tai kaljaa ja pikkusuolaista, ihan siitä tekopalmun alta. Tuulettomissa kohdisssa oli teepaitakeli, valkohiekkaiset dyynit puskivat sinivihreää ruohoa ja salmen toisella puolella siinsi Ruotsi. En jostain kumman syystä tullut ottaneeksi kunnollista pitkää putkea mukaan, nyt sille olisi ollut käyttöä; rannalta näkyi tietenkin the silta, monia ohiajavia laivoja ja se kolmionmallinen voimalaitos, jonka kaltava katto on samalla laskettelurinnne ja jonka savupiipun oli alunperin tarkoitus puhaltaa savurenkaita. Siitä kuitenkin luovuttiin liian kalliina ja epävarmana. Vesi oli olosuhteisiin nähden lämmintä ja hyvin kirkasta. Emme kuitenkaan uineet.

Takaisin kämpille, mutta kaupan kautta - jotain pientä suolaista olisi hyvä saada, eikä olutvaraston täydentäminenkään olisi pahasta - vielä en ollut löytänyt kuin muutaman. Valitsemani SuperBrugsen sattui sijaitsemaan kauppakeskuksessa, pääsimme siis seikkailemaan liian monta kertaa uudistettuun parkkihalliin. Todella sekava paikka, ja vieläpä ahdistavan matala - korkeammalla transitilla tekisi tiukkaa. Automaatti skannasi rekistrikilven sisäänajossa, se tiesi heti hankaluuksia. Auto jäi kerrokseen 4, kauppa sijaitsi kerroksessa G. Hississä ei tosin ollut muita kirjainkerroeksia kuin S, tiesimme olevamme perillä kun näyttötauluun ilmestyi numero 5 - tai no, olisi pitänyt tietää. Hissistä poistuessa heti ensimmäinen kauppa oli nimeltään Artsy Fartsy, en tiedä kenen mielestä se oli hyvä idea. Toinen mainio oivallus oli numeroida parkkitalon ja kauppakeskuksen kerrokset eri tavalla keskenään, siitä ei aiheudu lähes ollenkaan sekavuutta ja opasteetkin pysyvät selkeinä. Hmm. Parkkitalon alin kerros eli S on kauppakeskuksen kerros 2 - mutta sama hissi ei tietenkään mene koko matkaa, vaan välillä on vaihdettava. SuperBrugsen löytyi kerroksesta 1, mitään G:tä ei näkynyt missään. Mainiota.

Eksyimme vielä Tigeriin, se kun on täältäpäin kotoisin ja valikoima oletettavasti parempi. Niin olikin, mukaan tarttui kaikkea pientä ja tarpeetonta, kuten pääkallo jossa on kristalleista tehty irokeesi jossa valo. Kassahenkilö selitti pitkät pätkät siitä, että tuohon käyvät sitten ne pienet LR44-patterit, en tiedä onko mukana, mutta tuolta niitä saa - tanskaksi. Ymmärsin, vaan en osannut vasta muuta kuin okej.

SuperBrugsen, kuten koko kauppakeskus, oli jotenkin ahdistavan matala ja pieni - käytävillä ei mahtunut ohittamaan ja koko ajan tunsi olevansa jonkun tiellä. Ruokaa sentään löytyi ja vielä halvalla, taisimme ostaa punalappuisia puolivahingossa. Oluttakin oli, vaan ne oli tunegttu pieneen koloon ja täydennyskuorma vielä siihen tukkeeksi. Tilannetta ei helpottanut se, että panimot olivat vaihtaneet visuaalista ilmettään sitten viime kerran - olin vähällä luulla uudennäköisiä tölkkejä kokonaan uusiksi tuotteiksi. Täydennystä löytyi sitten kuitenkin, ostoskärryt tulivat tarpeeseen - muilla niitä ei näyttänytkään olevan. Hmm, tarkemmin katsottuna nämä olivat naapurikaupan kärryt, eikä niitä tässä liikkeessä ollut ollenkaan. Ilmankos käytävät tuntuivat kapeilta. Vaan mitäs jättävät lojumaan, vielä kätevästi sisäänkäynnin kohdalle.

Kärrythän piti tietenkin palautta sinne toiseen kauppaan eli Føtexiin - ja katsoa samalla, löytyisikö lisää olutta tai jotain halloween-henkistä. Mallasjuomaa olikin läjäpäin, vaan kekri-luomukset näyttivät niin surullisilta että saivat jäädä. No, nyt oli kuitenkin juomapeli avattu ja aika siirtyä autolle. Siispä hissillä kakkoseen, kolme metriä vasemmalle ja toisella hissillä neloseen. Vaan eipä ollut parkkihalli siellä. Kävimme läpi muutaman kerroksen, kunnes kävi ilmi, että tämä oli tosiaan väärä hissi - taisimme jopa keskeyttää vanhusten joogatunnin tai jotain. Siispä takaisin kakkoseen, toiset kolme metriä vasemmalle ja siellähän se olikin. Nyt piti enää maksaa pysäköinti, automaatteja oli kerroksessa kaksi ja jossain toisessa. Kakkoskerroksen automaatti kysyi ensin rekisterinumeroa ja pyysi sitten maksamaan kortilla, lähimaksulla tai sirulla. Vaan ah ja voi, maksu ei onnistunut. Kokeilimme useasti uudelleen, vaan ei niin ei. Mikähän se toinen kerros oli? Hiissailimme ne kaikki läpi, ylimmästä alimpaan - ja alimmastahan se tietenkin löytyi. Tämä automaatti toimi heti, jopa rekisterintunnistus oli toiminut - tästä meillä on lukusia huonoja kokemuksia, joista turhauttavin sai allekirjoittaneen yhtäkkiä muistamaan miten ranskaa puhutaan niin että kuulija myös uskoo.

Kämpillä nautimme kaupan antimia, oma pestopasta kanalla, 19 DKK eli noin 2,50, oli oikein mainio - Kristan Cesar-wrap osoittautui Cesar inspirerad wrapiksi, joka sisälsi tuttujen ainesten lisäksi omenaa ja varsiselleriä. Eikä siinä mitään, mutta joku meistä sattuu olemaan allerginen raa'alle omenalle. Selvisimme kuitenkin bussiin, joka lähti korttelin toiselta puolelta. Normaalisti reitti olisi kulkenut eri kautta ja pysäkki ollut heti majoituksen edessä, vaan tietyö sotki asiat. Takaisinpäin sentään päästään melkeinpä suoraan ovelle. Lippuja varten latasimme puhelimiin äpit ja hankimme sinne 72 tunnin kortit. Bussikuskia tämä ei kiinnostanut, aivan hyvin olisimme voineet olla maksamatta mitään - tarkastajan sattuessa toki sitten vähän enemmän. Jännä systeemi kyllä.

Bussi kierteli pienen ikuisuuden Amagerissa, todella nykivästi ja hermostuneesti ajaen. Keskustan puolella pysäkkejä ei sitten ollut montakaan, ennen kuin putkahdimme rautatieaseman ja Tivolin väliin - sivuovelle, toki. Vaan eipä sen väliä, alkoi nimittäin sellainen visuaalinen tykittely ja överöinti, ettei tiennyt mihinpäin katsoa ja kuinka edes olla. Kurpitsoja, asetelmissa ja ilman, liioitelematta tuhansia. Linnunpelättimiä, joilla kurpitsalyhty päänä, avautuvista laatikoista nousevia kurpitsalyhtyjä, anatomisesti arvelutavia luurankoja - jopa hämähäkin ja torakan luurangot. Noitia, savuavia noidanpatoja, erikoisia nesteitä pulloissa, pääkalloja, vinksahtaneita kojuja joiden katolla kasvoi kukkivaa krassia ja joista myytiin ruokaa ja juomaa, kuten siideriglögiä ja rapeaa sikaa sulatetulla juustolla. Toisissa kojuissa oli tarjolla mitä erilaisimpia koristeita ja tilpehöörejä, tyylikkäitä ja tyylittömiä, kalliita ja muovisia. Ruumiin irto-osia, keraamisia sieniä, kurpitsalyhtyjä, nauravia pääkalloja valosilmillä, kätkättäviä noitia, heiluvia viikatemiehiä, liiketunnistimella aktovoituvia kauhistuksia - melkeinpä kaikkea mitä kuvitella saattaa ja vähän enemmänkin.

Kojujen lisäksi kaikki normaalit ravintolat ja kahvilat olivat toiminnassa, samoin baarit ja muut juottolat - huvipuistolaitteita unohtamatta. Osa nuorisosta alkoi olla jo hieman glögeissä, hortoilivat minne sattuu ja silmät katsoivat jonnekin kauas. Tunnelma oli kuitenkin hyvä ja rento, mitä nyt lapset juoksentelivat sokeriövereissään eteensä katsomatta ja mitään kuulematta. Törmäyksiltäkään ei vältytty. Kierrettyämme suunnilleen kaikki paikat siirryimme Food Halliin apetta hakemaan. Se sijaitsee alueen ulkopuolella, joten syömään voi tulla maksamatta pääsymaksua - ja jos sen on jo suorittanut, on pyydettävä leima käteen että pääsee takaisin. Tuli ihan yläasteen disko mieleen.

Food Hall oli sisältä sokkeloinen, tungoksellinen ja tunnelmallinen. Valitsimme smørrelajitelman ja juomaa, kaikki maistui eriomaiselta vaikka puolittaminen ei ollutkaan helppoa - ja kuka sen veitsen sitten nuolee? Oli paahtopaistia piparjuurella ja marinoidulla punasipulilla, kanatöhnää rapealla pekonilla, katkarapua kananmunalla ja lopuksi rapeakuorista sikaa etikkapunakaalilla. Kyllä nimittäin toimi. Päällysruoaksi kävin tilaamassa kolme æbleskiveriä eli pientä pyöreää munkkia, joissa ei ole vähääkään omenaa. Hämmästyksekseni sain paksun muovilätkän, joka surisee sitten kun on valmista. Hetken se kesti, muuta lopulta laite rähähti ja sain hakea tilaukseni, nimittäin kolme annosta munkkeja. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen, vaan syötyähän nekin tuli. Laitoin hupparin päälle, tähän asti edustin pelkällä teepaidalla.

Einehtimisen kestäessä aurinko oli ehtinyt laskea matalalle ja taivas tummua syvän siniseksi - siispä uusi kierros samoissa paikoissa, variaatioita etsien ja filmiäkin polttaen. Eipä niistä oikein juttua irtoa, merirosvolaiva altaassaan ja japanilainen paviljonki olivat edelleen oikein hienot. Otin hupparin sittenkin pois, kävellessä tuli lämmin. Suurin osa lapsista oli onneksi jo poistunut, silmät kiinni säntäilevät metrinmittaiset raketit ovat hieman rasittavia pimeässä. Valoja ei muutenkaan ollut ihan riittämiin, hienot kurpitsa-asetelmat hukkuivat pimeyteen - toisin oli joulun aikaan, vaan siitä myöhemmin lisää.

Visuaalisessa ähkyssä ja muutenkin mihinkään kykenemättöminä raahauduimma bussille, se lähtisi samasta laiturista mihin jättikin. Vaan ah ja voi, linjuri oli juuri mennyt - seuraava 16 minuutin päästä. Vaan mikäpä tässä on istuessa, lämmin ilta ja uutisetkin lukematta. Vaan niinpä vain änkesi paikallinen puliukko juuri samalle penkille, juttuja kertomaan. Ei ole ihan selvää kenelle se puhui, mutta kukaan ei ainakaan vastannut. Kumma ukkeli, vain miedosti pahanhajuinen.

Bussi tuli ja meni, osasimme nousta pois oikealla pysäkillä, vaikka se oli väärän niminen - tämä on Congovejen, mutta pysäkin nimessä esiintyy joku muu maa. Perille päästyä nautin muutaman oluen sekä yhden suolakaramellimuffinssin, sen sisällä oli syntisen hyvää kinuskimuhjua. Huomisesta ei ole vielä tietoa, lämmintä pitäisi vielä riittää - lupasivat taas 17:ää astetta. Mutta nyt niitä kuvia (linkki kommenteissa!) ja hyvää yötä.