Alas ja ylös

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2015

takaisin

Hofbräuhaus

Hofbräuhaus. Takaovesta sisään.

Joulupukki jo meneekin kantapöytään (stammtisch.)

Puheensorina huumaa korvia - ja tuolla on tuuba.

Paljon on turistejakin.

Mitä tänään syötäisiin?

Haitaripartio valmiina.

Humppa! Humppa! Humppa-kaks-kolme!

Kantapeikkojen tuopinsäilytysteline.

Kähmyt kokoontuvat.

-No niin, herrat, mitäpä tänään juotte?
-No jos tuota... olutta vaikka.

Voi sitä, joka hukkaa avaimen.

Hippi ja annos.

Hippi epäilee radleria.

Näyttää toimivan.

Voi veljet, kyllä toimiikin.

Etuovi ei ollut tämän ihmeellisempi.

Pitihän tämä arvata.

Mutta että tämäkin?

Remu vanhana ja liikkeen nimen valinta.

Näyteikkuna. Mitähän mainostanee?

Tuohon munkkiin en luota.

Ensi kerralla tuonne ja litra Aventinusta pöytään.

Wagnerin nahkahousut ja värikoodatut taksit.

On tämä kumma paikka.

No mutta noilla väreillähän tuo onkin kiva.

Naisten nahkashortsit - lasten somistetuoppi.

Vanha raatihuone - se vanhemman näköinen oli uusi.

Seurataan hippiä sateensuojaan.

Mutta missä on huilumiehen huilu?

Jaa, täällä on soittaminen kielletty.

Muutenkin oikein hilpeä paikka.

Edelliseen viitaten: pulujen valtakunta.

Pulujen kuningas.

Vallankumous.

Mitä eroa? Tuollaisen päälle astuminen ei satu.

Puoli kiloa pelkkää laktoosia. Nam.

Juustomakkara ilman makkaraa. Hmm.

Onko nyt pääsiäinen lähelläkään? Ei ole.

Informaatiota tulee, pyysit tai et.

Tyylikkään miehen valinta: polvenlämmittimet.

Metron värit, vieläkin.

Täällähän on harras tunnelma.

Hartaushetki jatkuu.

Ah, vanha kunnon lättähattu. No melkein.

Leivälle: kinkkua vai juustoa?

takaisin

edellinen - seuraava