The hills are alive with the sound of no.

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2016

takaisin

Dachstein Krippenstein: nousu

Hissin ala-asemalla.

Vaijerit häviävät pilveen.

Tuonneko pitäisi mennä? Huh.

Sinne se menee -

ja toinen tulee.

Tuo onkin näköjään pelkkä väliasema.

Kohtalon hetket lähestyvät.

Eipä aikaakaan, kun...

Whii. Hieman jyrkempi rinne.

Hissin nimi on Dachstein Kripperstein I.

Hallstatt ja Obertraun. Joki on kaiketi Traun.

Pilvessä.

Todella syvällä pilvessä.

Sumuinen vuori, vaan ei yhtään gorillaa.

Pilvien yläpuolella - ainakin joidenkin pilvien.

Obertraun häviää.

Säätila vaihtelee nopeasti.

Nyt on aurinkoista -

ja nyt taas ei.

Kuusenlatva.

Hetken paistaa taas.

Joskus kännykkäkuvakin onnistuu.

Yläasemalla.

Ja jatkuu. Ja mennään.

Tämä rata on melkein suorassa kulmassa edelliseen.

Hissin nimi on Dachstein Kripperstein II.

Ylempää näkee kauemmas, tiesithän sen.

Ala-asemakin vilahtaa.

Ranskis on puun takana piilossa.

Dachsteinin jääluola. Ehkä joku päivä.

Välipylväs, saatana. Kohta heilutaan.

Hallstätter See alkaa hahmottua.

Hallstattistakin lähtee köysirata. Ei ehkä ihan samaa luokkaa kuin tämä.

Bad Goisern, ehkä. Jokainen kymmenen talon ryhmä on täälläpäin oma kylänsä.

Vastaantulija. Luntakin alkaa jo olla.

Sää vaihtui taas.

Vaaleita kallioita ja vain vähän kaapeleita.

Nyt menee jo liiankin synkeäksi.

Veneitä järvellä.

Lunta ja luolia.

Onkohan tuossa luolassa mammutti?

Vähän turhan jyrkkä, en juuri nyt viitsi.

Kuin toinen maailma.

Perillä, vähitellen.

takaisin

edellinen - seuraava