The hills are alive with the sound of no.

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2016

takaisin

Dachstein Krippenstein: huipulla 1

Yläasemalta lähtee näköjään tällainen museovaunukin.

Lähes väritön maisema.

Lumikissojen kesäloma.

Mittakaavaihmisiä.

Hipin sisällä nyrjähtää. Eihän tällaista ole.

Saanko esitellä: lunta.

Tie kiemurtelee tuolla jossain.

Maisemiakin olisi kiva nähdä. Ehkä vielä...

Kukatkin kukkivat. Laji jäi tunnistamatta.

Hippi sateessa.

Jaa, ei se ollutkaan museorata.

Melko matalalla menee, etenkin lunta ajatellen.

Ihan kuin jostain oikeasta kuvakirjasta.

Punaiset ovat hissinpylväitä, harmaat sähkölle.
Ja tie vetää zetaa.

Utuisuus alkaa erottua.

Hippi pilvessä. Heh heh.

Maailma häviää.

Yllättäen: aurinko.

Kylläpä se paistaakin.

Tie höyryää.

Mitäpä tähän sanoisi.

Tai tähän.

Maisema muuttuu jatkuvasti.

Sinne hävisi taas.

Ja minuutin päästä...

Muutan tänne asumaan. Tuijotan vaan.

Vuoristomännyt ovat yleensä tylsiä - paitsi jostain syystä eivät täällä.

Heilbronner memorial chapel.

Kukkien etsiminen netistä: turhauttavaa.

Eipä löydy, tätäkään.

Hippi jumittaa maisemassa.

Utuisuuden huomaa jo kymmenen metrin matkalla.

Kännykän mielestä värimaailma oli tällainen. Ei ollut.

Ei tämäkään ihan kohdalle osu, mutta lähemmäs.

Ikkuna ilmeilee.

Kappeli sisältä. Saksalainen tyylitaju on ehtymätön.

Vaikka on tässä kyllä silti jotain.

Ulkona on alkanut paistaa ihan tosissaan.

Lumihuippu.

Pilvien ja maiseman loputon vaihtelu.
Katsotaan sitä hetki.

Utua ihan lähelläkin.

Relaksoitumispenkki. Nämä ovat kai taidetta.

Hippi ei rentoudu.

Tai no, jos nyt vähän.

Tuo steampunk-bunkkerin näköinen asia on
maailmanperintöspiraali.

Sen viereltä näkee kauas.

Itse härveli on pettymys: Tämäkin hieno asia on näin ja näin kaukana, tuossa suunnassa. Halpaa.

Linkkimaston ei tarvitse täällä olla korkea.

Ei tästä korkea laatu varsinaisesti säteile.

Yläasema. Sehän on ihan lähellä, jos suoraan kävelee.

Pilvi paljastaa toisenkin talon. Sieltä saanee kaljaa.

Seuraava lasti saapuu.

Maailman katolla.

Here's Johnny! -tyyppinen hotelli tuolla jossain.

Spiraalin päällä.

Tuossa suunnassa: hippi.

Klikkaa isommaksi.

Mittakaavaihmiset menossa five fingersille päin.

Toisessa suunnassa maisema on aivan eri.

Ankara valo tekee lumesta todella valkoista.

Harmahtavaa se oikeasti on.

Huomaa talo.

Spiraali ei kyllä kaunista kuvaa.

Pilvet tulevat taas.

Huokoista kiveä. Vesi on syövyttänyt kaiken, paitsi kaikkein kovimman aineksen.

Valkoisia kukkia sammalessa.

Hallstatt pilven läpi.

Halstattin rinnejunan / funikulaarin yläasema. Siellä on suolakaivoksen sisäänkäynti.

Pilvipeite repeilee. Huomaa parkkipaikka.

On se nätti, täältä asti näkee.

Jaaha, verhot kiinni.

Alpine Blue Gentian. Hah, tunnistinpas.

Ankaraa alppivaellusta, lastenvaunujen kanssa.

takaisin

edellinen - seuraava