The hills are alive with the sound of no.

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2016

takaisin

Gränna: hotelli, keskustaa, polkkakarkkeja

Tuota kärryä ei helpolla pöllitä.

Hotellin majoitusaitat. Meidän on vihreän oven takana.

Kivalta näyttää, ulkoapäin. Sisällä olikin sitten 80-lukuisen sairaalan tai muun laitoksen meininki.

Beigeä seinää, muovimattoa, hälytyspainikkeet vielä paikallaan jne.

Talot eivät heti lopu. Ehkä muissa on kivempaa sisällä.

Itse hotelli kaipaa pientä pintaremonttia.

Viehkeät paloportaat pilaavat minkä tahansa julkisivun.

Horisontissa Vättern.

Kylille hengailemaan.

Tornimaisia juttuja.

Ei ihan pääkatu.

Pystyyn nostettu uima-allas.

Rinneratkaisuja.

Torin laita.

Todella kaukana kotoa.

Maisteluannoksia turisteille?

Pääkatu, Brahegatan.

Ska vi gå och fika?

Olut taitaa olla yhtä vanhaa kuin nuo munat.

Brahe Hus katsoo kallioltaan.

Hilpeä tunnelma lipuilla ja viireillä. Aina ei onnistu.

Wok take away, gelato factory ja pastakoppi.
Sangen kansainvälistä.

Polkkakarkkeja silmät ja suut täyteen.

Kerrankin häpeilemätön mainos.

Tuo on kai sellainen polkkasika.

Gelato factory on aikansa kuva.

Vino tori. Myy tuolla nyt peruna,
heti karkaa mäkeä alas.

Kansainvälinen sisäoppilaitos. Niitäkin siis vielä on.

Ilma selkenee hieman.

Erittäin miehekäs mies siinä.

Menneisyyteen juuttunut pääkatu. Hyvä niin.

Suoraan 50-luvulta.

Miljoonas minttukarkki-ikkuna.

Kyseinen Amalia kuulemma keksi nämä karkit. Tiedä sitten. Liikeidean saattoi keksiäkin.

Brahe Hus on alati läsnä.

Vättern ja Visingön saari.

"Kirjakauppa" - ei taida olla enää.

Visingö, tuonnepäin.

Kas, hyvää iltaa.

Brahe hus, aina vaan.

takaisin

edellinen - seuraava