The hills are alive with the sound of no.

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2016

takaisin

Gränna: puutaloidylliä, lisää karkkeja

Aurinkokin näyttäytyy.

Pitkä katu on pitkä.

Naapurikyttääjä. Huomaa tummat viirit.

Paheksun syvästi juuri sinua.

Mellunmäen lapset, tai jotain.

Vinoja viivoja samassa kulmassa.

Vellikello.

Mäkeä ylös, Bergsgatanille.

Ruusujen aika.

Huumaava tuoksu sateen jälkeen.

No miten se nyt noin?

Tähän näkymään ei näköjään kyllästy.

Laudoitus vikuroi. Miten se nyt noin?

Visingö, edelleen.

Tänä vuonna tulee omenaa.

Tunnelmavalo.

Aitamaalarilla on ollut aikaa ja hermoja.

Feikki-ikkuna. Kiinni jäitte.

Kattojen yllä, lähestulkoon.

Tuoksuu muorisolta.

Ainakin joidenkin kattojen yllä.

Yksilöllistä asumista ja etenkin rakentamista.

Torilla taas.

Värinmäärittely, ainakin melkein.

Niin pientä ja söpöä ja turistia että.

Dramaattinen taivas.

Katuvalojen kanssa kävi pieni mittavirhe.

Pietari Brahe.

Pietarin lahjoittama kaivo.

Sanonta kreivin aikaan tulee tästä kreivistä. Silloin oli kai asiat mukavasti.

Kaivo on kieltämättä antikliimaksi.

Kivetyksen hienous näkyy vain yhdestä kulmasta.

Likaa linssissä? Ei, vaan lintuparvi.

Nuoriso notkuu kulmilla.

Naakat käyvät yöpuulle, heti kun osaavat päättää.

Yksityinen trukkiparkki.

...ja niin täyttyi mainostoimisto riemunkiljahduksista.

Aina vaan polkkaa.

Puukuja satamalle päin.

Kissalla on kallis maku.

Merkitsen tämän auton omakseni.

Merkitsen myös tämän katukiven.

Kaikki naakat eivät parveile.

Auringonlasku ikkunoissa.

Miljoona ruusua.

takaisin

edellinen - seuraava