The hills are alive with the sound of no.

Autoillen Alpeille kesäkuussa 2016

takaisin

Gränna: ilta satamassa, parveilevat linnut

Hotellilla taas. Meidän ikkuna on tuo.

Tyylikkäämpi betoniporsas.

Lautta Visingön saarelle.

Tutkielma yleisurheilun suosiosta.

Taivas on aivan hyvä.

Pitäisi kaivaa Krista hotellista. En jaksa.

Vaikka olisi se ollut sen arvoista.

"Skejt-park."

Rannalla.

Perinteisiä turistipyydyksiä.

Lauttakin tuli sopivasti.

Portit auki, ja näin.

Ilta laskeutuu.

Tuulikin tyyntyy.

Sinne meni lautta.

Melkein menin itsekin. Kello oli kuitenkin vähän liikaa.

Niin lähellä, niin kaukana.

Meidän mökki on teidän kirkkoa korkeammalla. Hä hää.

Lautta pieneni nopeasti.

Vielä riittää valoa hetken.

Ei tämä ihan alppijärvestä mene.

Täyteläinen ilta.

Ei.

Tästä ei mennä.

Tästä ei todellakaan mennä.

Vitosella sinne ja takaisin. Ei paha.

Joku kerta, vielä.

Sama kaari kuin hiekkarannassa äsken.

Naakat käyvät yöpuulle - jo toista tuntia.

Koittakaa nyt päättää.

Tulee mieleen eräskin elokuva.

Ehkä tähän voisi jäädä?

Joo, vaikuttaa hyvältä.

Ei sittenkään.

Ei todellakaan tähän.

Entä tähän?

No ei.

Ei ainakaan tähän.

No niin, nyt te herätitte naapuritkin.

Tehkää mitä teette, hippi lähtee unille.

Asuntovaunuissa varmasti arvostetaan
- meteli on melkoinen.

Miten tuo yläkerta lenkottaa noin? Näihin kuviin.

takaisin

edellinen - seuraava